Kaikella rakkaudella

Kiitos teille kaikille ihanista kommenteista edelliseen kirjoitukseen! Ne ovat saaneet hymyn huulille monta kertaa.

En kykene näemmä olemaan blogimaailmasta erossa. Jutut jatkuvatkin uudessa osoitteessa: http://laineitatasaisellamaalla.blogspot.fi/.

Tervetuloa kaikki halukkaat!

Näkemiin

Kohta puolitoista vuotta blogia takana. Pari viimeistä vuotta ovat olleet melko muutosrikasta aikaa, niin ajatusten kuin konkreettisten muutostenkin tasolla. Blogi on ollut minulle tänä aikana hyvin tärkeä asia. 

Parin vuoden aikana ajatusmaailmani on muuttunut täysin. Kaiken keskellä suurin muutos on ollut se, että nykyään nautin joka päivästä ja olen sinut itseni kanssa. Haave osittaisesta omavaraistaloudesta on jäänyt taka-alalle, kun on ollut pakko keskittyä nyky-hetkeen ja oikeisiin tällä hetkellä toteutuskelposiin asioihin. Olemmekin löytäneet toistaiseksi meille sopivan tavan elää; keskellä maaseutua, vuokralla, lähellä luontoa ja mökkiä sekä läheisiä. 

Vaikkemme elä omavaraisesti, voimme silti nauttia luonnon antimista sekä tehdä ekologisesti ja eettisesti järkeviä valintoja. Kaarina kirjoitti joskus, kuinka oravanpyörästä hyppääminen on suurelti päänsisäinen asia. Juuri niin olemme tehneet - olemme hypänneet osittain fyysisesti, mutta henkisesti kokonaan pois oravanpyörästä!

Tänä aikana myös suhtautuminen työelämään on muuttunut. Työmaailma oli minulle vielä vuosi sitten suuri mörkö. Olin juuri riuhtaissut itseni sieltä irti enkä nähnyt kovinkaan helppoa paluuta sinne. Toisin kuitenkin kävi, kun annoin itselleni riittävästi aikaa ja kuuntelin tuntemuksiani. Nyt olen ihmeellisellä tavalla päässyt työpaikkaan, jossa viihdyn ja jonka koen olevan tasapainossa muun elämäni kanssa. Työssäni ehdin hengittämään ja saan olla minä, oma itseni.

Asiat ovat siis järjestyneet. Vähän eri tavalla kuin oli suunnitelmissa, mutta hyvin kuitenkin. Jollain tapaa ympyrä on sulkeutunut. Yritän tällä kai sanoa, että Lähellä luontoa blogin taitaa olla aika hiljentyä. Tarkoituksenihan oli kertoa kokemuksia muutoksesta ja selvittää itselleni siinä samalla mitä todellisuudessa elämältä toivon. Koen nyt löytäneeni paikkani, ja itseni. Blogista irtaantuminen on itselleni haikeaa, mutta jollain tavalla tuntuu, että tällä saralla olen antanut annettavani. Ehkä joskus palaan uuden blogin merkeissä?

Toivon, että te kaikki ihanat lukijat olette saaneet täältä jotain hyödyllisiä eväitä tai ajatuksia elämäänne. Toivon, että jaksatte oikeasti kuunnella itseänne, ja toteuttaa elämässänne niitä asioita joista haaveilette. Toivon myös, että välillä elämässänne kykenette pysähtymään ja olemaan kiitollisia, sillä yleensä siihen on aihetta.

Toivotan teille lukijoille kaikkea hyvää!

Vaihtoehtoja joista valita

Meillä on ihan älyttömän kaunista täällä! Lumi notkuu puissa ja ilma on muutenkin utuinen. Noita näkymiä voisi ihailla tunti toisensa perään! ...ihan pelkkää hyvää ei tuo painava lumi tee, mutta onneksi sähköt olivat katki vain parisen tuntia aamupäivästä. :) (Kamera ei ole tarttunut tänään matkaan, joten kuva ei ole tältä päivältä.)

Jotain muuta sitten. Meille on tarjottu yllättäen uutta kotia, ihan tästä vierestä. Vähän suurempaa ja parhaillaan remontissa olevaa, mutta halpaa vuokrakotia. Pyörittelimme asiaa kohtuullisen ajan ja olemme nyt alustavasti tarttuneet tarjoukseen. Kerroin aiemmin täällä, kuinka tämä nykyinen koti on muuttunut mielessäni alkutuntemuksista huolimatta ihanaksi oikeaksi kodiksi. Tämän vuoksi tuntemukset ovatkin vähän sekalaiset. Suurin syy muuttoon on kuitenkin mielestämme perusteltu: meillä on ollut koko asumisen ajan tarve pienelle lisätilalle miehen etätöiden vuoksi. Ilman tätä lisätilan tarvetta ei muuttoa varmasti harkittaisi.

Mikäli kaikki menee suunnitelmien mukaan, meidän olisi tarkoitus muuttaa parin kuukauden sisällä. Oma torppa säilyy vielä haaveena, sillä meillä ei toistaiseksi ole intressejä eikä mahdollisuuksia ostaa omaa taloa. Se sitoisi meidät samalla suureen pankkilainaan, joka tuntuu ainakin tällä hetkellä liian ahdistavalta ja kahlitsevalta. Voimme siis hyvillä mielin muuttaa uuten kotiin sillä ajatuksella, että voimme asua siinä pitempäänkin niin halutessamme. Meidän onnemme on myös se, että mökki sijaitsee tässä lähellä. Siellä voi omassa rauhassa puuhata ja nauttia.

Tervetuloa lukijoiksi Maija Linkola ja Marjut Salminen!

Kasvun vuosi

Niin taas yksi vuosi on lopuillaan, hurjaa. Kaikenlaista on tapahtunut, vaikka toisaalta vuosi on ollut ihanan seesteinen.

Vuoden aikana olen oppinut paljon... mm. tuntemaan itseni, luottamaan itseeni ja rakastamaan elämääni. Aika isoja asioita vai mitä? Aiemmat vuodet ovat olleet toki tärkeitä, mutta ehkä enemmän asioiden negatiivissävytteistä työstämistä kun taas tänä vuonna ajattelutyö on ollut täysin toisenlaista. Nyt minulla on ollut mahdollisuudet kasvuun ja hyvinvointiin, kun taas aiemmin elämä velloi lähes pelkästään ongelmien ympärillä.

Ehkä tärkein vuoden anti on ollut aika. Aika itselle ja läheisille, myös ajatuksille. Ei ole ollut mihinkään kiire. Olen kiireettömyyden kautta oppinut elämään tässä hetkessä, enkä tiedä voiko sen tärkeämpää oppia olla. Nautin elämästä mieluummin nyt kuin suunnittelen nauttivani joskus myöhemmin. Tällaisia vuosia lisää!

Tänään vuoden vaihtumista juhlitaan meillä aika perinteisissä merkeissä. Naapurien kanssa nautiskellaan ja ehkä pari rakettiakin lähetään. Kuva ei oikein kerro totuutta tämänhetkisestä säästä, joka on superharmaa. Täällä on vettä ja jäätä! joka paikka täynnä, yritetään siis pysyä kuivina!

Oikein hyvää alkavaa vuotta kaikille! 

Toivottavasti myös teidän vuotenne on ollut hyvä.

Lily ja Hope

Yle on näyttänyt viimeaikoina tosi kiehtovaa dokkarisarjaa karhujen elämästä. Oletteko seuranneet? Karhuperheeni ja minä on kolmiosainen dokkari, joka kertoo Yhdysvalloissa elävien mustakarhujen elämästä, lajilleen tyypillisistä tavoista sekä kohtaamisista ihmisen kanssa. Ensimmäinen jakso katsottavissa enää parin päivän ajan Areenassa.

Dokkarissa luontokuvaaja Gordon Buchanan liikkuu metsässä ammattilaisilta saamiensa ohjeiden mukaan ja tutustuu karhuemo Lilyyn ja tämän poikaseen Hopeen. Molempia karhuja hyödynnetään tutkimusmielessä niihin kiinnitettyjen pantojen avulla, jolloin niitä päästään seuraamaan paikannusten avulla. On tosi hämmästyttävää nähdä kuinka ihminen ja villinä elävä karhu ovat luonnossa vierekkäin ja sovussa.

Mielenkiintoista katsottavaa. Tuli oikein hinku mökille ja metsään!

Tervetuloa uudet lukijat My life ja Johanna H.

Jouluaattona

Turhasta kiireestä on päästy ja joulu on saapunut. Puuro porisee hiljalleen liedellä ja kohta katsotaan joulurauhan julistusta. Tänään voi hengähtää ja nauttia erityisellä tavalla. 

Oikein iloista ja leppoisaa joulua teille kaikille lukijoille!